lauantai 22. elokuuta 2009

Kaverimme yrittää kirjottaa fiktiota mutta ei tästä v...u mitään tuu

-Monta niitä on?
-Viis kym.. kolk.. yli neljäkymmentä!
-Ei v...u

Leffoissa zombeja pitää ampua päähän mutta kyllä ne oikeesti lopettaa siihen mihin normaalikin ihminen. Sikainfluenssan jälkeen kukaan ei viisastunut yhtään. Eikä vielä Taiwanilaisenkaan jälkeen. Sen jälkeen kun se komeetta rysähti aasiaan niin keksittiin ehdottaa lisää rahaa taivaankappaleitten seuraamiseen. Se mitä siitä komeesta levisi, kun sitä tarpeeksi sorkittiin, teki ihmisistä randomina zombieita. Viemällä kaiken järjen ja tuomalla jotain väkivaltaista, kannibalistista hulluutta. Jos oltaisiin jotain opittu epidemioiden leviämisestä ehkä koko homma ei olisi lähteny käsistä.

-Meiltä loppuu paukut. Sanoo Mari mietteliäänä samalla kun tonkii vanhaa putkikassia.

Sepe puristaa sormet valkosena vanhaa isältään jäänyttä kivääriä ja katsoo pihan poikki liikkuvaa zombi laumaa.

-Tuleeko ne tänne?

Sepe katsoo naapuriaan ja nyökkää, se saa Marin naaman valkoiseksi ja katseen tyhjäksi.

-Neon käyny kaikki muut asunnot läpi paitsi tämän, onkohan nyt meidän vuoro..
-Mäen haluu olla tollanen. Sanoo Mari ääni väristen.

Sepe menee sisälle ja kävelee uhmakkaana eteiseen.

-V...u, tännehän ette tule.

Vanhassa kiväärissä on viiden ammuksen lipas ja ne viisi laukausta voi ampua suhteellisen nopeasti mutta sitten pitää ladata.
Jos ne kaikki neljä kymmentä tulee tänne niin ase pitäisi ladata neljä kertaa.
Olettaen että joka laukaus osuu tehokkaasti.
Ulko-ovea vasten on runkopatja ja sitä vasten on työnnetty pesukone ja keittiön tuolit.

Zombiet eivät puhu eikä ääntele, ne vaan liikkuvat hiljaa ja määrätietoisesti.

Rappukäytävästä kuuluu isonlauman ihmisiä askeleita.

-Tuu tänne. Pekka sanoo hiljaa ja viittilöi Marille.

Mari pudistaa päätään olohuoneesta pelokkaana.

-Tuu tänne, en pärjää näille yksinään.

Kun hiljaisuudessa jokin tekee äkkinäisen äänen on se säikäyttävää.
Useat nyrkit iskeytyvät saman aikaisesti Sepen ulkooveen.
Sepe hypähtää säikähdyksestä ja Mari kiljahtaa tipahtaen polvilleen.

-Menkää pois! Sepe huutaa ennenkun tajuaa tekonsa tyhmyyden.

Kuin hetken ahaa elämyksen saaneena zombiet lopettavat kunnes kaikki neljäkymmentä, tai ainakin siltä kuullostaa käyvät oven kimppuun tarkoituksena tulla siitä läpi.
Ovi kuullostaa hetken vahvalta ja se saa Sepen toivon hetkeksi nousemaan. Ovesta käy kuulumaan murtumis ääniä melkein heti.
Sepe laukaisee kiväärin ovea kohti.
Oven läpi tulo yritykset eivät hiljene ja patja heilahtelee jo oven antaessa periksi.

-Tuo ne paukut tänne heti Mari!

Sepe laukaisee kiväärin kohti ovea eri kohtiin neljä kertaa ja päättää ampumisen tyhjän aseen klik ääneen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti